Makujen maailmaan

30.10.2014

 

Voi hyvää päivää, että joitain asioita voi ihminen pähkäillä päänsä puhki. Minä pähkäilen usein monenlaisia juttuja, viimeisimpänä isompana pähkäilypähkinänä taisi olla vauvan kiinteiden ruokien aloittaminen – milloin, mitä, kuinka paljon ja vaikka mitä muuta! Kyllä voikin muuten tuntea itsensä avuttomaksi täysin uuden asian äärellä. Ehkä sen osaltaan tekee sekin, kun nykyään ollaan niin varovaisia näissä (ja monissa muissakin) asioissa. On se varmasti usein hyvä ollakin, mutta ehkä joskus voisi vain mennä sillä maalaisjärjellä. Tuntuu, että se joskus itseltäkin näiden kaikkien ohjeiden keskellä unohtuu… Toki avuttomuuden tunnetta lisää sekin, että kyse ei ole itsestäni, vaan tuosta elämääkin rakkaammasta pienestä pojasta <3.

021

Päätimme aloittaa kiinteät, kun vauvalla oli ikää viisi kuukautta ja kolme päivää. Se tuntui oikealta ajankohdalta ja mietin, että ehkä yöllä alkaneet tiheät tankkaukset olivat merkki siitä, että rintamaito ei enää riittänyt. Kovasti touhuava on tuo pieni herranen, joten todennäköisesti hän kuluttaa enemmän kuin mitä maidosta saa.
Aloitimme vatsaystävällisellä bataatilla. Tein soseen ja pakastin sitä jääpalarasioihin; yksi jääpalalokero oli juuri sopiva annos ensimmäisiin maistelukertoihin. Ensimmäisenä parina päivänä vauva maisteli ihan vain 1-2 teelusikallista, olisi varmasti mennyt enemmänkin, voi nammm mitä maiskutus- ja nautiskeluääntä sitteristä alkoi kuulua! Välillä oli pakko imaista huulestakin, kun se bataatti oli niin herkullista. Vauva söi kuin olisi aina syönyt kiinteää ruokaa maidon sijaan. Lusikka oli tuttu D-vitamiinitippojen antamisesta, mutta silti siihen tehtiin lähempääkin tuttavuutta, jotta se tuli tutuksi tässäkin tarkoituksessa. Sekä lusikkaa että ruokalappua täytyi hartaudella maistaa, luonnollisesti.

026

Kolmantena päivänä kiinteiden aloituksesta oli viisikuukautisneuvola. Painoa oli kuukaudessa tullut vain hieman vajaa 400 g, joten oikea päätös oli aloittaa kiinteät tuossa kohtaa. Olen sitä mieltä, että ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa ikää aloittaa kiinteät: se on yksilöllistä ja jokaisen vauvan kohdalla ajankohta voi olla eri. Toiselle oikea ratkaisu on aloittaa kiinteät neljän kuukauden, toiselle kuuden kuukauden iässä. Joillekin sitten muuna ajankohtana. Tärkeintä on antaa vauvan päättää asia tällä tavoin osoittamalla, että tarvitsee jotain tuhdimpaakin evästä eikä väkisin sinnitellä kuuden kuukauden ikään pelkällä rintamaidolla. Meidän vauva tuntui osoittavan kiinnostuksen merkkejä muuta ruokaa kohtaan tässä kohdin ja olikin näihin ruokailuihin kyllä täysin valmis.

035-crop

Saimme neuvolasta vinkin, että voimme aika pikaisella tahdilla lisäillä aterioita päiviimme, koska vauva oli jo sen viisi kuukautta. Niinpä neljäntenä päivänä otimme mukaan aamupuuron, ostin sen valmiina kaupasta. Koin helpoimmaksi, sillä valmispuurossa koostumus on vauvalle oikea eikä tarvitse soseutella hiutaleita yms. Päädyin Valion Onniin, neljän viljan puuroon. Ei ihan yhtä nautinnollisia ilmeitä kuin bataatin kanssa, pientä ällistynyttä nyrpistelyäkin alussa. Kummastunut ilme uuden koostumuksen äärellä mitä tää on, en ehkä tykkää!

Samana päivänä maistelimme myös mangososetta, oi makeaa herkkua! Silmät aivan suurenivat: tahdon lisää ja suu oli isosti auki uusia lusikallisia odottamassa! Nyt oli mukana jo kolme pientä ateriaa: aamupuuro, lounas (bataatti) sekä välipala/päivällinen (hedelmäsose). Viidentenä päivänä tein porkkanasosetta, lounaaksi yksi lusikallinen sitä ja yksi bataattia. Porkkanakin oli aika namia. Sitä vauva maisteli vain kahtena päivänä; tuli sen verran ilmavaivoja, että ajattelin pitää taukoa ja antaa totutella rauhassa noihin päivän kolmeen ateriaan ennen uusia makuja. Nyt porkkana on ihan vakiokamaa, samoin kukkakaali! Jälkimmäisen kohdalla odottelin nyrpistyksiä, mutta ei, se nautiskeltiin samalla tavalla kuin bataatti ja porkkanakin.

005

Nykyään ruokailut eivät ole lainkaan noin sottaavia kuin ensimmäisinä kertoina. Silloin syöttämiseen haluttiin myös osallistua, enää ei. Nyt odotellaan vain uusia lusikallisia ranteet hassusti liikkuen ja pyörien :D. Annetaan myös merkkiääniä, jos uudet lusikalliset viipyvät…

Puurokin menee jo alas mukisematta! Alussa hieman tökki: muutaman puuromaistelun jälkeen alkoi syömisen lomasta kuulua niin vastahakoista ääntä, että ajattelin lisätä puuron joukkoon hedelmäsosesilmän. Se on ollut joko mangoa, mango-päärynää tai päärynä-persikkaa. Ja niin alkoi puuro maistumaan! Nyt sitä on herkuteltu päivittäin sekä aamuisin että iltaisin.

Aterioiden päätteeksi vauva ottaa pari vesihörppyä, yksi oikein mieluisa ohjelmanumero! Vesihörpyt olemme ottaneet alusta asti nokkamukista, vauva tykkää hörpätä. Hihkuu joka kerta, kun otan nokkamukin käteen ruuan päätteeksi – on se jännää hörpätä kuin isot pojat konsanaan! Sen lisäksi, että saan nauttia pienen hihkumisesta, saan myöskin ihastella kivaa huulet törrölle -ilmettä mukin lähestyessä. Aivan suu auki jähmetytään paikoilleen mukia odottamaan :).

007

Kiinteistä ruuista on tullut päiviimme yksi aivan ihana ohjelmanumero lisää! Olen kuitenkin tyytyväinen, etten alkanut antaa niitä aiemmin, vaan pähkäilyn kautta tämä ajankohta oli meille juuri oikea. On myöskin mukavaa, että nyt mieskin voi osallistua ruokailuhetkiin ihan eri tavalla. Koska mies on päivät töissä, on hän aterioista ainoastaan iltapuuron aikaan kotona ja se onkin isän ja pojan ruokailuhetki. Tällä hetkellä päiviimme kuuluu jo neljä ateriaa: aamupuuro kymmenen aikoihin, lounas (bataatti-porkkana-kukkakaali) noin klo 13-14 hieman aamupuuron ajankohdasta riippuen, hedelmäsose neljän maissa ja iltapuuro seitsemän aikoihin. Puolivuotisneuvolassa tulemme sitten näkemään, miten vauva kasvaa ja näemme, olisiko ruokamääriä syytä kasvattaa. Tuo on hieman vaikeaa, kun tuntuu, että vauva söisi välillä vaikka kuinka paljon (erityisesti hedelmäsoseita…), mutta silti täytyy jättää se maitovara. Rintamaitoa tarjoillaan siis jokaisen aterian jälkeen, välissä on vain pieni leikkituokio.

Kaiken kaikkiaan kivasti on lähtenyt maistelut käyntiin ja nyt vain pikkuhiljaa isompia ruokamääriä kohti. Varovaisesti maistelemme myöskin uusia makuja yksi kerrallaan. Ihana seurata, miten vauva nauttii!

 


Kohta, jossa silmä lepää

29.10.2014

 

090

Kynttilän sytytys, stereoista play, raikasta hedelmämehua lasiin ja pieni uppoutuminen blogimaailman pariin vauvan nukkuessa päiväuniaan. Mielestäni on mukavaa, kun tuollaisia otsikon mukaisia kohtia löytyy kotoa. Joskus katse jumiutuu kivoihin silmä lepää -kohtiin eikä ympärillä mahdollisesti olevaa kaaosta välttämättä edes huomaa. Erityisesti viime kuukausina kodin kokonaisvaltainen järjestyksessäpito on ollut hieman rempallaan… Välillä se häiritsee kovastikin, mutta aina ei vain ole energiaa tai sitä aikaakaan. Joskus haluaa vain suunnistaa sohvalle matkan varrella olevia leluja väistellen, istahtaa alas ja katsella keskittyneesti vaikka sen yhden tason päällä olevaa asetelmaa, jossa kaikki on joten kuten järjestyksessä ja sulkea kaikki muu ulkopuolelle. Aikansa kutakin, vai mitä! Olen oppinut ummistamaan silmäni epäjärjestykseltä (mikä on eri asia kuin siisteys=puhtaus!), siihen ei kukaan kuole; tärkeimmät asiat ensin! Huvittaa, miten ennen vauvaa olin noista asioista ihan eri tavalla tarkka: kaikki huoneet piti siivota ja järjestellä kerralla kuntoon. Nyt rennosti huone kerrallaan, muutaman viikon päivän välein… :P

099

Olin eilen aikeissa ostaa kukkia lähikaupasta, mutta siellä ei tällä kertaa ollutkaan mitään kivaa kimppua. Päätin sitten siirtää kukkaostokset perjantaihin ja muistella siihen saakka tätä alkukuun liljakimppuani. Kauniin sävyinen kimppu ja se kesti pitkään!

121

109

Nyt tuossa tason lähettyvillä näyttää jo ihan erilaiselta, hieman syksyisemmältä. Tästä lisää myöhemmin kun ehdin taas kameran kimppuun, nyt jatkan tätä rentoiluhetkeäni. Nämä on jännittäviä, koska koskaan ei tiedä, minkä pituisia nämä ovat :).

 


Lämpimänä pussissa

28.10.2014

 

Lunta tulvillaan, on raikas talvisää… Tuota olisi voinut rallatella viime perjantaina, niin paljon tuuli ja tuiskusi! Lauantaina lumet sitten sulivat pois, kiitos vesisateen. Mieluusti olisin sen kauniin lumipeitteen kyllä pitänyt! Lunta tulikin sopivasti, juuri kun olin hakenut vauvalle postista tämän ihanaakin ihanamman lämpöpussin:

003-crop

Saimme tämän Elodie Details -untuvalämpöpussin blogini yhteistyökumppanilta Lekmeriltä, lämmin kiitos, kirjaimellisesti! Olin jo aiemmin tykästynyt sekä valkoiseen White Edition -versioon että tähän harmaaseen Marble Grey -versioon, valinta näiden kahden väliltä olikin hieman vaikea. Koska jälkimmäinen on untuvaa, päädyin sitten lopulta siihen. Ehkä harmaa väri on ulkokäytössä myös armollisempi. Tosi kiva tuote, vastasi kyllä odotuksia: lämmin, todella pehmeä ja muhkea sekä uskomattoman kevyt! Menee myös säilytettynä hyvin pieneen tilaan.

Lämpöpussin molemmin puolin kulkee vetoketju, joten vauvan sinne sujauttaminen on mutkatonta. Lämpöpussissa on aukot viisipistevaljaille ja se sopii useimpiin vaunumalleihin. Emme ole toistaiseksi käyttäneet pussia valjaiden kanssa, sillä vauvelimme saa melkoisen hepulin, jos häntä kauan asettelee vaunuihin… Niinpä sujautan yleensä vain lämpöpussin rattaisiin, vauvan pussin uumeniin, suljen pussin nopeasti ja mars matkaan! Nimittäin jos tuossa kovin kauan kestää, yltyy itku kovaksi ja on vaarana, ettei niitä minipäikkäreitäkään nukuta… Tuossa ilmaantui kuitenkin yksi miinuspuoli: lämpöpussin pinta on aika liukas rattaiden istuinosaa vasten, joka sekin on liukkaamman puoleinen. Pussi poikineen meinasi luiskahtaa vaunuista ulos! Valjaiden käytöllä asia ratkeaisi, mutta löysin myös nopeamman ratkaisun: lämpöpussissa on ns. huppuosa, jonka voi taittaa lapselle joko hupuksi tai sitten selkänojan taakse, jolloin se pitää pussia paikoillaan. Kovemmilla pakkasilla voimme käyttää myöskin pehmustetta rattaiden istuinosassa, jolloin pepun alla on sekä lämmikettä että liukuestettä!

009

015

Viikonlopun vesisateilla lämpöpussi oli myös tosi kätevä, sillä pussin ulkovuori on vedenkestävä. Tulee meille kyllä todella tarpeeseen, sillä päiviimme kuuluu kaksi vaunulenkkiä eli vauva nukkuu kolmista päiväunistaan kahdet ulkona vaunuissa (tai ratasosassa, sen kun otimme käyttöön jokunen viikko sitten). Varmasti kiva lämmike myöskin pulkassa. En malta odottaa lunta (ja tietysti sitä, kun vauva oppii istumaan), jotta pääsemme vauvapulkkaamme testailemaan!

Uniasiat on meille edelleen haaste… Kolmet lyhyehköt päiväunet (vielä ei onnistu kutistaa niitä kaksiin päikkäreihin) ja se yöunille käyminen; siinä lähinnä se, kun vauva on erittäin iltavirkku! Sunnuntai-iltana talviaikaan siirryttyämme ajattelin, että nyt meidän illat muuttuvat, saamme hieman omaa aikaa, kun hän käy yöunille tuntia aikaisemmin. Hän tekikin lähes ennätyksen… Ei kuitenkaan aikaisessa unille käymisessä, vaan täysin päinvastoin: hänen viimein nukahtaessa kello oli vanhaa aikaa 23.15. Että morjens! :D
Mietin, että pysyyköhän tuo rytmi tuollaisena pitkäänkin? Että säilyykö vauva-ajan rytmi pitkälle taaperoikään saakka? Meidän vauvalla rytmi on ollut aika pitkälti tällainen syntymästään saakka. En koe tuota kuitenkaan niin suurena ongelmana, että alkaisin häntä aamulla aikaisemmin herättelemään. Monen lukijan suosittelema Unihiekkaa etsimässä saapui vihdoin ja olen sitä nyt aina välillä lueskellut. Vaikuttaa oikein hyvältä teokselta; monet kirjassa mainitut asiat ovat aivan kuin meidän elämästä!

007

Niin makoisilta näyttävät unet lämpöpussissa, että herääkin enää vain kysymys: löytyykö tuollaisia aikuisten koossa?